Tuike, naarasvuohi, eli kuttu.

Jiihaa! Nyt alkoi tämän kutun vapaus. Se on nimittäin miun juttu!

Pieneä olin ujo ja pelokas. Asuin keskisuomessa ja ajoin pakettiautolla Kaskivaaraan. Pelkäsin ohi kiitäviä autoja ja takakontti oli kamalan ahdas. Se oli hirmuisen hurjaa.

Uusi koti oli aluksi tosi jännittävä, mutta Touko sai minut rauhoittumaan heti ensimmäisenä iltana.

Nykyään mie loikin laitumella iltamyöhään, enkä yhtään tykkää mennä karsinaan yöksi. Yrittäkääpäs saada kiinni!

Maatilan palvelijanainen lypsää miut kerran päivässä ja maitoa tulee litran verran, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Lypsäminen on ihan kivaa – se helpottaa kummasti.

Minua on sanottu kiltiksi. No, kyllä mie annan silittää jos miusta tykätään. Niin ja Touko on miun paras kaveri!